ROFLMAOZEDONG

1. uusi Facebook-ystäväni lol
2. saan ehkä enkusta ällän
3. unohdin ottaa työt mukaan kuviksen itsearviointiin (fail.) mutta Maoa siteeratakseni, virheiden tekeminen on tärkeää.

Ja lainasin Henry Milleriä. Ilmastoitu painajainen, dissaa Amerikkaa. Minun kokemus Amerikasta  ei ollut painajainen eikä varsinkaan ilmastoitu, joten sen pitäisi olla mielenkiintoista.

OBS

Pistin sinulle juuri hotmailiin pari kuvaa kun luulin etten muista gmail-osoitettasi kunnes tajusin juuri nyt että tästähän minä sen olisin saanut.

panic at the disco miinus at the disco

Voin kertoa että olen hieman pahoinvoiva. Ei sillä että mitään syytä ois, maanataihin on kuitenkin aika kauan vielä jne. Ja enkun kuuntelukin jo oli, joten ei siinä ole enää sellasta uutuuden kauhuakaan, se on vaan puhdasta, kaunista pakokauhua. I can't even - mutta muistan minä päivänä Hitler teki itsemurhan. 30.4.1945.

Näin muuten viimeyönä unta, johon punoutui kummallisesti ainakin arkitehtuuri, True Blood, sääty-yhteiskunta, sinä ja huvipuistot - kaksi viimeistä siten, että sulla oli asunnossas ruotsalainen vuoristorata.

BILEET

Huomenna juhltiaaaan!

Haista kikkara kun et tullut tänne. camoon tuparit on kerran vuodessa vaan,

vielä ehdit.

MÄRKÄÄ

Mulla oli kello soimassa tänään yhdeksältä. Heräsin ja katsoin ulos ikkunasta - vettä tulee vaakatasossa.

Tämänhän piti olla Lontoo-juttu että aina vain sataa.

Ei siinä muuten varmaan mitään, jos omistaisin sateenvarjon. Pakko varmaan tänään käydä ostamassa, ei tästä muuten tule mitään.

Ja oliko se niin, että ensi viikon viikonloppuna olit tulossa tänne?

Olipa kerran Teboil ja sitten minä menin sinne

ja todistin todeksi kaikki naiskuskeja koskevat stereotypiat. Ensin en saanut melkein mitään tulemaan sieltä pumpusta joten soitin iskälle. Se antoi mielettömiä vinkkejä ja minä kuuntelin hämmentyneenä ja sitten joku  kalju mies tuli näyttämään miten se tehdään. Sitten tankkasin onnellisena hetken mutta bensan tulo alkoi pätkiä ja menin kertomaan miehelle, että en usko että tankki on täynnä mutta sinne ei mahdu enää ja se tuli ystävällisesti katsomaan ja kertoi että se on täynnä. Hävettää vähän olla nainen. Tai olemassa. Enemmän kuitenkin ehkä hävettäisi olla mies.

Menenkin tästä opiskelemaan kaiken kansainvälisen politiikan 1800-luvulta tähän päivään ja sitten hirttämään itseni.

PS Katsoin Pianistin. Lukuun ottamatta sitä, että puolalaiset puhuu pelkkää englantia koin että se oli erinomainen ja ahdistava.

Olen varmaan vainoharhainen, mutta

Minä en tiedä mitä ihmettä pitäisi ajatella.

Hoidin tänään kaksi ikävää juttua pois alta. Ihan hirveää

minusta tuntuu että minusta on tullut aivan tunnekylmä ja mietin,

voinkohan enää koskaan rakastua.

Tosin siihen tarvitsisi vain oikean miehen.

Onpa tämä omituista.

Itkevät miehet on kyllä varmaan pahinta mitä tiedän. Ei sillä että se olisi noloa, vaan lähinnä maailman musertavin asia.

Sitten aloin miettiä miten liberaalissa parisuhteessa olenkaan elänyt.

Omituinen ilta tänään...

Ja ilotulitukset oli kauniita. Vaikka katselinkin niitä täältä 8. kerroksesta. Mitkä näkymät!

Ja sitten,

voi olla että vainoharhat, mutta minusta tuntuu että minun koneelleni on hakkeroiduttu - tiedät-kai-kuka.

Toivottavasti se ei ilmesty nyt minun sänkyni viereen taas seisomaan keskellä yötä.

Tämä julkaisu on lähes yhtä kelvoton ja sekava kuin minäkin tällä hetkellä.

Enkä ole edes humalassa!

Toivoin jo, että olisin päässyt aloittamaan täällä puhtaalta pöydältä, mutta mihinkäs minä menneisyyttäni pakoon pääsisin. Huoh tätä dramatiikkaa. Ja erotiikkaa.

Olisikin sitä...

Oi vanhat hyvät ajat.

Tosin niistäkin on jo aikaa.

Halleluja, tahtoisin olla lapsi taas!

Muistatko vielä sitä, kun oikeat ongelmat oli, että kaveri heitti lumipallon naamaan ja kriisi sitä, löytääkö joku haudatun sammakon?

Joku viisas on sanonut, että vapaapäivä elämästä tekisi ihmiselle välillä hyvää.

Niinpä.

Lalaa

Arvatenkin ahdistavaa,
ensimmäinen oikea viikko ja nyt vasta alkaa todellisuus valjeta, pelkkää soittamistahan tämä on-.

Tänään pääsen katsomaan ilotulituksia kaikeksi onneksi.
PALJON RAKETTEJA TAIVAALLA miten romanttista...

Odottelen oikeasti tässä että puolen tunnin päästä pääsisin suden suuhun. Mulla ois ensimmäinen koesoitto tälle syksylle. Taas tuli tuttu tunne että miksiköhän olen koko hemmetin alalle hakenutkaan, tämä on nimittäin ikävää näin nätisti ilmaistuna.
Pyrin akatemian kapupändiin eli kapellimestariluokan harjoitusorkesteriin. Ei onneksi siis mitään elämää ja kuolemaa vakavampaa, mutta koesoitto mikä koesoitto. Koko päivä on mennyt sitä odotellessa, joten voi kun nämä olisi jo ohi.

Toivottavasti sulla menee kivemmin. Tai ruohommin tai miten vaan.

Matikka ja kaikki muu

hämmentää minua valtavasti. Ei muuta.

Miksiköhän en muuten nuku nyt? Myöskin, luulisi että yksi paraabeli riittää.
Minulla on sellanen neon-oranssi takki. Se on vähän härski.

Katsoin Slummien miljonäärin ja se (arvaa mitä) hämmensi minua. En tiedä kumpaa se teki enemmän: romantisoi slummielämää vai jätti romantisoimatta. Ja haluaisin huomauttaa että alkuperäisessä kirjassa se sen nainen ei ollut lapsuudenystävä vaan huora. Eikä se mennyt sinne ohjelmaan että se nainen näkisi sen, vaan koska se halusi ampua sen juontajan. Pidin tosin kyllä.

Lukitsin tänään itseni ulos tai eilenhän se oli.

Hyvää yötä.

Tärkeää

Hyvää Mainion päivää!

Jatkuu -

No niin, päästiinpäs siitäkin.

Pitäisi soitella, en nimittäin viitsi kirjoitella kaikkea jännittävää mitä onkaan tapahtunut ihan näin yleisille seinille.

Minulle linkitettiin esimerkiksi tällainen biisi, joka on aika mahtava sinänsä.

http://www.youtube.com/watch?v=NGFToiLtXro

Ja fuksiaiset oli ja meni - ihan niinkuin muistikin. Mutta kivaa siellä oli. Ei mitään nöyryyttävää, pukeutuakin sai Heroes vs. Villains teemaan. Seitsemän rastia, joissa saatiin harrastaa kansantansseja ja drinkkien sekoittelua. Piti myös tehdä tyhjistä pulloista ja vedellä täytetyistä pulloista Star Warsin alkutunnari (huom tämä nörttien ja muusikoiden =). Muuten olen ihan onnellinen koko illasta jos ei oteta lukuun sitä, että siellä oli myös sellaisia ihmisiä joiden seurassa en välttämättä haluaisi niin hirveästi esiintyä ihan tuhannen - tai kahden - juovuksissa. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu Kapteeni Koukullakin.

Ja onhan tässä kaikessa nyt se hyvä puoli, että minulla on kaiken varalta kaapissani nyt koukku.

Mutta tämä muutto.

Huhhuh että oli hommaa, sanon vaan. En olisi uskonut että 18 neliön siivoamiseen ja järjestelemiseen saa upotettua näin kauheasti aikaa. Tosin tämä on nyt kyllä ihan hirveän kodikas ja siisti näin opiskelijakämpäksi. Ainakin vielä... Nimim. Ennen tupareita.

Yksi asia täältä kyllä muuten vielä puuttuu ja se on TAULU. Sellainen itse maalattu ja aika iso olisi aika hyvä. Se voi olla vaikka värikäskin. Tai sitten toinen vaihtoehto olisi, että tuohon seinään maalaisi suoraan. Tai tekisi sellaisista teipeistä jotka saa liimata paikoilleen jonkun kivan kuvan. Tai kuvion. Tai jotain. Mutta jotain iso valkoinen seinä nyt kaipaa.

Ei mutta hei!

Minun ylioppilaslahjanihan on vielä saamatta!

Jopas jotain, miten kivasti sattuikin...

Nyt sinun on ainakin pakko tulla käymään täällä.

Mun koti on täällä!

Katselen tässä Helsingin yltä laskevaa aurinkoa kahdeksannen kerroksen kattohuoneistostani joka on täynnä vain indonesialaista, ihastuttavaa halkeillutta puuta.

Tämä helvettens muutto on nyt vihdoin done!

Voi kun pääsisit pian käymään. Voitais vain biletellä onnellisesti ja viettää hulvatonta nuoruusaikaa ilman kotiintuloaikoja! Ja tietysti olisi ihan kiva nähdäkin.

Oli aika musertavaa nähdä äiti ja iskä tänään lähtemässä - molemmat pillahtivat itkuun. Liikutuin suorastaan toisten liikutuksesta! Etenkin kun aikuiset ihmiset nyt tuolla tavoin! Vaikka kyllä minä niille olen niin paljon velkaa. Ihan käsittämätöntä miten ne jaksaa ja viitsii tuoda minun tavarani, ostaa mausteet ja kaikki ihan vimpan päälle.

Kirjoitan pian lisää, sain VIERAITA...