Minun seinäni takana siis asuu vm. 87 herra vaimokkeensa (joka nyt on tosin Göteborgissa) kanssa. Tänä viikonloppuna hänen miespuoliset ystävänsä Joensuusta ovat käymässä katsomassa vähän Helsingin elämää. Kohteliaina herrasmiehinä kysyivät he eilen (jo yhden illan juhlittuaan) haittaako pieni musiikin melu minua. Tämä poikikin ilahduttavan kutsun viinilasilliselle ikuisen naapurisovun merkiksi ja tänä aamuna aamukahvit heidän aamukaljojensa kanssa. Tällaisten neljän päivän 24/7 -putkien vierestä seuraaminen osaa olla itse asiassa aika hauskaa, jos et ota huomioon kello aamuviiden ovikellosoittoja ja pyyntöjä jatkoille. Mitä ainesta empiiriseen tutkimukseen!
Mutta miten pitäisi suhtautua tietoon, että välissä minun sänkyni ja pornoa katsovan miehen välissä on joka ilta pelkkä pahvinen seinä?
Elämä on hienoja asioita täynnä.
