minulla on käsittelemättömiä tunteita.

Käsittelen niitä nyt. Päiväni alkoi hienosti kun heräsin 6.18 nukuttuani alle viisi tuntia ja minulla oli kylmä. Menin alakertaan, söin After eightin ja katsoin Reservoir dogsin. Viis tähteä, rakastan Tarantinoa. Sen kyky jättää kertomatta oleellisia asioita ja vakuuttaa katsoja siitä, ettei niitä tarvitsekaan tietää on ilmiömäinen. Sitten laitoin kaikki vaatteet päälle jotka löysin ja nukahdin ja nukuin yhteen iltapäivällä. Nyt en sitten saa oikein unta. Se ei oikeastaan liity niihin minun tunteisiin mutta sellaisena kevyenä pohjustuksena nyt vaan.

Rakastan kulttuuria. Mietin tässä, että yksilön kannalta ajateltuna ihmiskunta ei ehkä ole todistanut ansaitsevansa elää millään tasolla mutta se, että jotain niin kaunista kuin kulttuuri ja ensisijaisesti taide voi syntyä ihmisen ja ihmisten vaikutuksesta on jotain mistä en pääse yli. Olen myös häkeltynyt siitä, miten yleismaailmallist ja kattavaa kulttuuri kaikessa rujoudessaan on.

Myös, mikä oikeus eurooppalaisilla on koskaan ollut riistää alkuasukasheimoja on minulle ikuinen arvoitus ja ahdistun kun ajattelen kaikkea sitä kulttuurierintöä, jota löytöretkeläiset ylenkatsoi ja tuhosi. Alkuperäiskielet on ihania, tahtoisin puhua jotain niistä.

Ajattelin ensin, että ihminen itsessään on kuin joku Shrödingerin kissa mutta sitten Elina huomautti, ettei ole. Tosin ainoa ero on se, että siitä kissasta ei tiedä, onko se elävä vai kuollut.

Sitten myös ajattelin, että metaforat ja vertaukset on suurilta osin kuvottavia. Ei sillä, etteivätkö ne parhaimmillaan voisi olla jotain nerokasta, mutta niitä käytetään liikaa ja usein ihan paskasti. Siksi vähän hävettää tuo koko Shrödingerin kissa -ajatus.

Ja ajattelin kuolemaa ja filosofiaa mutta ei niistä sen enempää, paitsi että niiden välillä on hauska syy-seuraus-suhde kumpaankin suuntaan.

Tai ei minulla hirveästi mitään tunteita ollut, aika paljon vaan kaoottisia ajatuksia. Huomenna alkaa uusi jakso, mistä olen ehkä epänormaalin innostunut, mutta 20 tuntia viikossa hei.

Ja lopuksi, Will Ferrel on helvetin ruma mies.

Hyvää joulua.

Sain eilen vihdoin Anna Kareninan päätökseen ja kävin keskiviikon kunniaksi Kuudennella linjalla ja tapasin maailmanparantajahipsterin.
Joulu tulee.
Joko taulu on valmis?

Niin että

Uusi facebookkaverini lol. Mikähän tämän funktio on?

KAIKKI NAIM-

Eikun laivaan!
Jipii, upea kulttuuriekskursio odottaa.

Nyt kun tuli puheeksi, mitä se tarkalleen ottaen tarkoittaa?

LOL voin muokata sun tekstejä t salla

tsiibadaa

Joo-o, siinä meni viikonloppu kivasti Kunkkulassa enkä nyt tiedä onko se hyvien vai huonojen juhlien merkki kun ei kumpanakaan aamuna ollut krapulaa. Mutta joo, hauskoja tyyppejä siellä oli juu.

Mutta sitä vaan, että kävikö mitään maagista 11 11 11 11 11?

Vanhat hyvät ajat

Halusin vaan sanoa että hyvää Halloweenia. Ja myös että en lähettänyt sulle postikorttia koska en nähnyt posteja enkä kortteja. (lame excuse, tiedän.) Nyt mulla kuitenkin on sun osoite joten voin alkaa stalkata. Tässä myös tälläinen lomakuva.

Rakkaat taiteilijat

Vaikka ystävämme Akselin näyttely ei muuten olisikaan mieltäni avartanut, tajusin tämän taulun myötä, että taidenäyttelyissä ja gallerioissa pitäisi oikeasti käydä. Sillä tiesitkö että,

tuossa oikeassa alakulmassa on hyvin haaleana hahmo joka kuuntelee koskessa olevaa harpun soittajaa.

En minäkään ennen kuin omin silmin tänään näin. Tuntui ihan Da Vinci -koodilta, vähän suomalaisittain vain.

Ja aiheesta topikkiin.

Minkä verran uskot, että asiain tai henkilön sen hetkiseen kauneuteen vaikuttaa konteksti? Enkä nyt puhu vain siitä, kuinka ihmiset voi juoda kauniiksi, vaan ylipäänsäkin missä ja milloin kohtaaminen tapahtuu.

Oletetaan, että kohtaaminen on joko vieraassa kaupungissa, tuntemattoman ihmisen kodissa, jossa kaksi toisilleen vierasta ihmistä tutustuu ja kokee syksyisessä yössä jotain maagista. Tai kesäisessä idyllissä tuntematta ja olettamatta mitään tulevaisuudelta tai toisiltaan.

Joo. Kaikki on kaunista niin kauan kuin se on hetkellistä ja sen hetken muuttumatonta. Jos sen yrittää siirtää toiseen ympäristöön ja ajanjaksoon, kaikki on pilalla.

Ja onniko muka löytyy arjesta?

MLL ei tiedä elämästä mitään.

Minulla on ongelma

ja se on heilunta. Tai siis sen puute. Kuljen ympäriinsä kuin Jack Sparrow ja ihmettelen, miksi tukeva maa tuntuu liikkuvan jalkojen alla - humala ei ole syy - ja kaipailen vähän laivalle. Ylihuomenna kotiin huom, ehkä tämä tästä tasoittuu. (Olen ihmetellyt asiaa pariin otteeseen ääneen, mutta kuulemma heiluva asia ei ole tämä hotelli vaan minä. Tiedä häntä.) Eipä muuta. Myöhemmin laitan jonkun kadehduttavan kuvan.

Klassikoita

STAR WARS (1977) - CHECK

Klassikkokavalkadini on koko ajan kasvusssa. Ensin Star Wars ja sitten vielä Matrix (-40 min.). Suunnittelin itse asiassa, että olisin mennyt katsomaan tällä viikolla vielä jotain kivaa espanjalaista elokuvaa, mutta nyt alkaa näyttää vähän siltä, etten tule saamaan sitä aikaiseksi. Sen sijaan voisin yrittää käydä katsomassa outojen oopperan, en nimittäin tule saamaan mielenrauhaa ennen kuin omin silmin näen millainen teos on nimeltään HOMO!.

Pitäisi varmaan ohjata joku oma pieni teatteriteos ja laittaa sen nimeksi Androgyynit Apassit ja katsoa saisiko pelkän nimen avulla ylitettyä kahdenkymmenen katsojan rajapyykin kun hämmentyneet helsinkiläiset rientäisivät joukoin katsomaan mitä helvettiä täällä tapahtuu.

Muistatko, miten Nalle Puh-kirjoissa luki aina omituisia sanoja Isoilla Alkukirjaimilla? Se oli melkein yhtä hämmentävää kuin hiljattain joukkoliikenteessä paistanut "mikä on liikuttanut sinua"-tarina klabbeist klesoist - tai siis klesoist klabbeist. Tai itse asiassa en tiedä vieläkään kummin päin se pitäisi sanoa, koska sama sanayhdistelmä esiintyi otsikossa ja leipätekstissä eri päin. Kuinka tuollainen virhe, tai siis käännös, on edes mahdollinen?

Toivottavasti reissussa on kivaa. Odotan korttia ja viiltelen täällä ennen sen saapumista nakkipaketilla.

Kyllä elämä on tosiaan ihmisen parasta aikaa!

ROFLMAOZEDONG

1. uusi Facebook-ystäväni lol
2. saan ehkä enkusta ällän
3. unohdin ottaa työt mukaan kuviksen itsearviointiin (fail.) mutta Maoa siteeratakseni, virheiden tekeminen on tärkeää.

Ja lainasin Henry Milleriä. Ilmastoitu painajainen, dissaa Amerikkaa. Minun kokemus Amerikasta  ei ollut painajainen eikä varsinkaan ilmastoitu, joten sen pitäisi olla mielenkiintoista.

OBS

Pistin sinulle juuri hotmailiin pari kuvaa kun luulin etten muista gmail-osoitettasi kunnes tajusin juuri nyt että tästähän minä sen olisin saanut.

panic at the disco miinus at the disco

Voin kertoa että olen hieman pahoinvoiva. Ei sillä että mitään syytä ois, maanataihin on kuitenkin aika kauan vielä jne. Ja enkun kuuntelukin jo oli, joten ei siinä ole enää sellasta uutuuden kauhuakaan, se on vaan puhdasta, kaunista pakokauhua. I can't even - mutta muistan minä päivänä Hitler teki itsemurhan. 30.4.1945.

Näin muuten viimeyönä unta, johon punoutui kummallisesti ainakin arkitehtuuri, True Blood, sääty-yhteiskunta, sinä ja huvipuistot - kaksi viimeistä siten, että sulla oli asunnossas ruotsalainen vuoristorata.

BILEET

Huomenna juhltiaaaan!

Haista kikkara kun et tullut tänne. camoon tuparit on kerran vuodessa vaan,

vielä ehdit.

MÄRKÄÄ

Mulla oli kello soimassa tänään yhdeksältä. Heräsin ja katsoin ulos ikkunasta - vettä tulee vaakatasossa.

Tämänhän piti olla Lontoo-juttu että aina vain sataa.

Ei siinä muuten varmaan mitään, jos omistaisin sateenvarjon. Pakko varmaan tänään käydä ostamassa, ei tästä muuten tule mitään.

Ja oliko se niin, että ensi viikon viikonloppuna olit tulossa tänne?

Olipa kerran Teboil ja sitten minä menin sinne

ja todistin todeksi kaikki naiskuskeja koskevat stereotypiat. Ensin en saanut melkein mitään tulemaan sieltä pumpusta joten soitin iskälle. Se antoi mielettömiä vinkkejä ja minä kuuntelin hämmentyneenä ja sitten joku  kalju mies tuli näyttämään miten se tehdään. Sitten tankkasin onnellisena hetken mutta bensan tulo alkoi pätkiä ja menin kertomaan miehelle, että en usko että tankki on täynnä mutta sinne ei mahdu enää ja se tuli ystävällisesti katsomaan ja kertoi että se on täynnä. Hävettää vähän olla nainen. Tai olemassa. Enemmän kuitenkin ehkä hävettäisi olla mies.

Menenkin tästä opiskelemaan kaiken kansainvälisen politiikan 1800-luvulta tähän päivään ja sitten hirttämään itseni.

PS Katsoin Pianistin. Lukuun ottamatta sitä, että puolalaiset puhuu pelkkää englantia koin että se oli erinomainen ja ahdistava.

Olen varmaan vainoharhainen, mutta

Minä en tiedä mitä ihmettä pitäisi ajatella.

Hoidin tänään kaksi ikävää juttua pois alta. Ihan hirveää

minusta tuntuu että minusta on tullut aivan tunnekylmä ja mietin,

voinkohan enää koskaan rakastua.

Tosin siihen tarvitsisi vain oikean miehen.

Onpa tämä omituista.

Itkevät miehet on kyllä varmaan pahinta mitä tiedän. Ei sillä että se olisi noloa, vaan lähinnä maailman musertavin asia.

Sitten aloin miettiä miten liberaalissa parisuhteessa olenkaan elänyt.

Omituinen ilta tänään...

Ja ilotulitukset oli kauniita. Vaikka katselinkin niitä täältä 8. kerroksesta. Mitkä näkymät!

Ja sitten,

voi olla että vainoharhat, mutta minusta tuntuu että minun koneelleni on hakkeroiduttu - tiedät-kai-kuka.

Toivottavasti se ei ilmesty nyt minun sänkyni viereen taas seisomaan keskellä yötä.

Tämä julkaisu on lähes yhtä kelvoton ja sekava kuin minäkin tällä hetkellä.

Enkä ole edes humalassa!

Toivoin jo, että olisin päässyt aloittamaan täällä puhtaalta pöydältä, mutta mihinkäs minä menneisyyttäni pakoon pääsisin. Huoh tätä dramatiikkaa. Ja erotiikkaa.

Olisikin sitä...

Oi vanhat hyvät ajat.

Tosin niistäkin on jo aikaa.

Halleluja, tahtoisin olla lapsi taas!

Muistatko vielä sitä, kun oikeat ongelmat oli, että kaveri heitti lumipallon naamaan ja kriisi sitä, löytääkö joku haudatun sammakon?

Joku viisas on sanonut, että vapaapäivä elämästä tekisi ihmiselle välillä hyvää.

Niinpä.

Lalaa

Arvatenkin ahdistavaa,
ensimmäinen oikea viikko ja nyt vasta alkaa todellisuus valjeta, pelkkää soittamistahan tämä on-.

Tänään pääsen katsomaan ilotulituksia kaikeksi onneksi.
PALJON RAKETTEJA TAIVAALLA miten romanttista...

Odottelen oikeasti tässä että puolen tunnin päästä pääsisin suden suuhun. Mulla ois ensimmäinen koesoitto tälle syksylle. Taas tuli tuttu tunne että miksiköhän olen koko hemmetin alalle hakenutkaan, tämä on nimittäin ikävää näin nätisti ilmaistuna.
Pyrin akatemian kapupändiin eli kapellimestariluokan harjoitusorkesteriin. Ei onneksi siis mitään elämää ja kuolemaa vakavampaa, mutta koesoitto mikä koesoitto. Koko päivä on mennyt sitä odotellessa, joten voi kun nämä olisi jo ohi.

Toivottavasti sulla menee kivemmin. Tai ruohommin tai miten vaan.

Matikka ja kaikki muu

hämmentää minua valtavasti. Ei muuta.

Miksiköhän en muuten nuku nyt? Myöskin, luulisi että yksi paraabeli riittää.
Minulla on sellanen neon-oranssi takki. Se on vähän härski.

Katsoin Slummien miljonäärin ja se (arvaa mitä) hämmensi minua. En tiedä kumpaa se teki enemmän: romantisoi slummielämää vai jätti romantisoimatta. Ja haluaisin huomauttaa että alkuperäisessä kirjassa se sen nainen ei ollut lapsuudenystävä vaan huora. Eikä se mennyt sinne ohjelmaan että se nainen näkisi sen, vaan koska se halusi ampua sen juontajan. Pidin tosin kyllä.

Lukitsin tänään itseni ulos tai eilenhän se oli.

Hyvää yötä.

Tärkeää

Hyvää Mainion päivää!

Jatkuu -

No niin, päästiinpäs siitäkin.

Pitäisi soitella, en nimittäin viitsi kirjoitella kaikkea jännittävää mitä onkaan tapahtunut ihan näin yleisille seinille.

Minulle linkitettiin esimerkiksi tällainen biisi, joka on aika mahtava sinänsä.

http://www.youtube.com/watch?v=NGFToiLtXro

Ja fuksiaiset oli ja meni - ihan niinkuin muistikin. Mutta kivaa siellä oli. Ei mitään nöyryyttävää, pukeutuakin sai Heroes vs. Villains teemaan. Seitsemän rastia, joissa saatiin harrastaa kansantansseja ja drinkkien sekoittelua. Piti myös tehdä tyhjistä pulloista ja vedellä täytetyistä pulloista Star Warsin alkutunnari (huom tämä nörttien ja muusikoiden =). Muuten olen ihan onnellinen koko illasta jos ei oteta lukuun sitä, että siellä oli myös sellaisia ihmisiä joiden seurassa en välttämättä haluaisi niin hirveästi esiintyä ihan tuhannen - tai kahden - juovuksissa. Mutta ei se mitään, elämä jatkuu Kapteeni Koukullakin.

Ja onhan tässä kaikessa nyt se hyvä puoli, että minulla on kaiken varalta kaapissani nyt koukku.

Mutta tämä muutto.

Huhhuh että oli hommaa, sanon vaan. En olisi uskonut että 18 neliön siivoamiseen ja järjestelemiseen saa upotettua näin kauheasti aikaa. Tosin tämä on nyt kyllä ihan hirveän kodikas ja siisti näin opiskelijakämpäksi. Ainakin vielä... Nimim. Ennen tupareita.

Yksi asia täältä kyllä muuten vielä puuttuu ja se on TAULU. Sellainen itse maalattu ja aika iso olisi aika hyvä. Se voi olla vaikka värikäskin. Tai sitten toinen vaihtoehto olisi, että tuohon seinään maalaisi suoraan. Tai tekisi sellaisista teipeistä jotka saa liimata paikoilleen jonkun kivan kuvan. Tai kuvion. Tai jotain. Mutta jotain iso valkoinen seinä nyt kaipaa.

Ei mutta hei!

Minun ylioppilaslahjanihan on vielä saamatta!

Jopas jotain, miten kivasti sattuikin...

Nyt sinun on ainakin pakko tulla käymään täällä.

Mun koti on täällä!

Katselen tässä Helsingin yltä laskevaa aurinkoa kahdeksannen kerroksen kattohuoneistostani joka on täynnä vain indonesialaista, ihastuttavaa halkeillutta puuta.

Tämä helvettens muutto on nyt vihdoin done!

Voi kun pääsisit pian käymään. Voitais vain biletellä onnellisesti ja viettää hulvatonta nuoruusaikaa ilman kotiintuloaikoja! Ja tietysti olisi ihan kiva nähdäkin.

Oli aika musertavaa nähdä äiti ja iskä tänään lähtemässä - molemmat pillahtivat itkuun. Liikutuin suorastaan toisten liikutuksesta! Etenkin kun aikuiset ihmiset nyt tuolla tavoin! Vaikka kyllä minä niille olen niin paljon velkaa. Ihan käsittämätöntä miten ne jaksaa ja viitsii tuoda minun tavarani, ostaa mausteet ja kaikki ihan vimpan päälle.

Kirjoitan pian lisää, sain VIERAITA...

Veriset käteni

Hirveä päivä, tapoin linnun. Autolla. En aja enää koskaan. Siinä se oli tiellä, keskikokoisena (linnuksi) ja ruskean läikikkäänä eikä lentänyt pois, istui vaan. Jarrutin, mutta en ehtinyt pysähtyä eikä se lähtenyt lentoon. Ja sitten näin taustapeilistä kun se sätki viimeisiä hengenvetojaan. Mietin, olisiko pitänyt ajaa uudelleen sen yli että se olis kuollut nopeammin, mutta se tuntui ajatuksena hirveän brutaalilta. En sitten ajanut. Hirveää oon tappanut eläimen! Taidan tarvita terapiaa.

1 down, aika monta to go

Eka kouluviikko takana! Olen tosi ylpeä itsestäni - jaksoin tehdä läksyt, lukea kirjoituksiin ja olla nätti kolme päivää. Sitten siirryin tekniikkaan jossa laitan illalla pipon ja leggingsit sängyn viereen niin aamulla ei tarvitse tehdä muuta kuin laittaa päälle. Sain myös katsottua seitsämännen NCIS-kauden ja tein ennätyksen miinaharavassa. (En oikeasti. Tuota miinaharava-osaa siis.) Ja sain tuliaiseksi Brightonista uuden parhaan ystävän, sen nimi on kuningatar Elisabeth ja sen on kova tyttö vilkuttamaan. Sen käsilaukussa on aurinkopaneeli.

Myöskin, mulla on suuri ja erittäin nörtti projekti kuviksessa. Just mitä tarvitsin kirjotusten alla! Mutta mitäs pienistä.

Abiluokassa oli tänään Ateena-dvd:n ensiesitys ja mulla on vahvasti sellainen tunne, että se elokuva näytti paljon paremmalta kuin se matka itsessään. Ainakin siinä oli semmosia jänniä valoilmiötehosteita.

Vanhaan kouluusi kuuluu siis ihan mielettömän jännittävää. Jos ei tietäisi paremmin vois melkein tuudittautua tuohon turvalliseen arkirutiinimeininkiin ja kuvitella että lukio jatkuu ikuisesti, eikä minun koskaan tarvitse tehdä muita kuin ruokailemista koskevia tulevaisuuden suunnitelmia. Mikä sinänsä ei olis lainkaan huono vaihtoehto.

Tää on niin tätä.

Helsingissä oleminen on alkanut tosi hienosti paitsi tänään.

Vanhin ongelmani oli poistanut minut taas facebookista koska ongelmien tiet ovat tuntemattomat.

Siitä iloisena voisin kävellä vaikka huomenaamuna viereiseen Alkoon ja ostaa viinipullon aamuksi, sillä minulla on vapaata jonka käyttöä minun ei tarvitse selitellä kenellekään! Ja kyllä siinä ehkä on oma villi tuoreuden viehätyksensä.

On myös ihan hemmetin outoa, miten minun sosiaalinen elämäni on ollut kuluneen viikon aikana vilkkaampaa kuin varmaan koko viime kesänä. Tässä jo pienen ajan kuluessa olen huomannut miten paljon täällä oikeasti on ihmisiä ja muuta tekemistä. En usko että voin koskaan tylsistyä täällä - vaikka ei sillä että se olisi ollut vaarana missään muuallakaan koskaan aikaisemmin.

Lisäksi huomasin, että minulla on täällä hirveän paljon tuttuja jo valmiiksi, ja koska sisäsiittoiset muusikkopiirit, uusia tulee vaikka en haluaisikaan. Silti on vähän hassua, ettei täällä ole yhtään sellaista ihmistä joka tuntisi minut pitkältä ajalta, vanhimmat suhteet taitaa olla kolmisen vuotta. Mietin siksi, että on kuitenkin ihan jees että klassikko2.0 exists.

Yhden ahdistuskohtauksen olen kuitenkin jo saanut. Oltiin Nordean keikalla ja istuin väsyneenä muiden soittajien kanssa samassa bussissa. Kuuntelin silmät kiinni sitä ympäröivää puhetta ja tajusin, että joka ikinen lause koski musiikkia. Joka ikinen. Tätä ennen se on ollut luksusta, että on joku joka ymmärtää näistä asioista ja jonka kanssa keskustella niistä, mutta sitten kun tajusin, että seuraavat kuusi vuotta tulen olemaan miljöössä, jossa se on arkea...

Oh god.

Toistamiseen, kirjoita siis tänne, pliis. Minun järjissä pysymiseni takia. Lupaan, että osaan ensi kerralla olla poistamatta postaustasi, taisin oppia nyt miten se tehdään.

Uutinen.

Poistin sinun julkaisusi.

kaikki päättyy

1. harry potter loppui
2. kaisa muuttaa
3. voldemortista tuli *SPOILER ALERT* hiutaleita

siksi perustimme blogin.