Vanhat hyvät ajat

Halusin vaan sanoa että hyvää Halloweenia. Ja myös että en lähettänyt sulle postikorttia koska en nähnyt posteja enkä kortteja. (lame excuse, tiedän.) Nyt mulla kuitenkin on sun osoite joten voin alkaa stalkata. Tässä myös tälläinen lomakuva.

Rakkaat taiteilijat

Vaikka ystävämme Akselin näyttely ei muuten olisikaan mieltäni avartanut, tajusin tämän taulun myötä, että taidenäyttelyissä ja gallerioissa pitäisi oikeasti käydä. Sillä tiesitkö että,

tuossa oikeassa alakulmassa on hyvin haaleana hahmo joka kuuntelee koskessa olevaa harpun soittajaa.

En minäkään ennen kuin omin silmin tänään näin. Tuntui ihan Da Vinci -koodilta, vähän suomalaisittain vain.

Ja aiheesta topikkiin.

Minkä verran uskot, että asiain tai henkilön sen hetkiseen kauneuteen vaikuttaa konteksti? Enkä nyt puhu vain siitä, kuinka ihmiset voi juoda kauniiksi, vaan ylipäänsäkin missä ja milloin kohtaaminen tapahtuu.

Oletetaan, että kohtaaminen on joko vieraassa kaupungissa, tuntemattoman ihmisen kodissa, jossa kaksi toisilleen vierasta ihmistä tutustuu ja kokee syksyisessä yössä jotain maagista. Tai kesäisessä idyllissä tuntematta ja olettamatta mitään tulevaisuudelta tai toisiltaan.

Joo. Kaikki on kaunista niin kauan kuin se on hetkellistä ja sen hetken muuttumatonta. Jos sen yrittää siirtää toiseen ympäristöön ja ajanjaksoon, kaikki on pilalla.

Ja onniko muka löytyy arjesta?

MLL ei tiedä elämästä mitään.

Minulla on ongelma

ja se on heilunta. Tai siis sen puute. Kuljen ympäriinsä kuin Jack Sparrow ja ihmettelen, miksi tukeva maa tuntuu liikkuvan jalkojen alla - humala ei ole syy - ja kaipailen vähän laivalle. Ylihuomenna kotiin huom, ehkä tämä tästä tasoittuu. (Olen ihmetellyt asiaa pariin otteeseen ääneen, mutta kuulemma heiluva asia ei ole tämä hotelli vaan minä. Tiedä häntä.) Eipä muuta. Myöhemmin laitan jonkun kadehduttavan kuvan.

Klassikoita

STAR WARS (1977) - CHECK

Klassikkokavalkadini on koko ajan kasvusssa. Ensin Star Wars ja sitten vielä Matrix (-40 min.). Suunnittelin itse asiassa, että olisin mennyt katsomaan tällä viikolla vielä jotain kivaa espanjalaista elokuvaa, mutta nyt alkaa näyttää vähän siltä, etten tule saamaan sitä aikaiseksi. Sen sijaan voisin yrittää käydä katsomassa outojen oopperan, en nimittäin tule saamaan mielenrauhaa ennen kuin omin silmin näen millainen teos on nimeltään HOMO!.

Pitäisi varmaan ohjata joku oma pieni teatteriteos ja laittaa sen nimeksi Androgyynit Apassit ja katsoa saisiko pelkän nimen avulla ylitettyä kahdenkymmenen katsojan rajapyykin kun hämmentyneet helsinkiläiset rientäisivät joukoin katsomaan mitä helvettiä täällä tapahtuu.

Muistatko, miten Nalle Puh-kirjoissa luki aina omituisia sanoja Isoilla Alkukirjaimilla? Se oli melkein yhtä hämmentävää kuin hiljattain joukkoliikenteessä paistanut "mikä on liikuttanut sinua"-tarina klabbeist klesoist - tai siis klesoist klabbeist. Tai itse asiassa en tiedä vieläkään kummin päin se pitäisi sanoa, koska sama sanayhdistelmä esiintyi otsikossa ja leipätekstissä eri päin. Kuinka tuollainen virhe, tai siis käännös, on edes mahdollinen?

Toivottavasti reissussa on kivaa. Odotan korttia ja viiltelen täällä ennen sen saapumista nakkipaketilla.

Kyllä elämä on tosiaan ihmisen parasta aikaa!