Arvatenkin ahdistavaa,
ensimmäinen oikea viikko ja nyt vasta alkaa todellisuus valjeta, pelkkää soittamistahan tämä on-.
Tänään pääsen katsomaan ilotulituksia kaikeksi onneksi.
PALJON RAKETTEJA TAIVAALLA miten romanttista...
Odottelen oikeasti tässä että puolen tunnin päästä pääsisin suden suuhun. Mulla ois ensimmäinen koesoitto tälle syksylle. Taas tuli tuttu tunne että miksiköhän olen koko hemmetin alalle hakenutkaan, tämä on nimittäin ikävää näin nätisti ilmaistuna.
Pyrin akatemian kapupändiin eli kapellimestariluokan harjoitusorkesteriin. Ei onneksi siis mitään elämää ja kuolemaa vakavampaa, mutta koesoitto mikä koesoitto. Koko päivä on mennyt sitä odotellessa, joten voi kun nämä olisi jo ohi.
Toivottavasti sulla menee kivemmin. Tai ruohommin tai miten vaan.
Menee juu paitsi mua ahdistaa suuresti että sua ahdistaa ala, jolle olet halunnut niin kauan kuin mä muistan tai ylipäänsä kukaan muistaa. Elämä on huijausta. Toivottavasti koesoitto meni kuitenkin hyvin ja ettei koko blogin tunnelma menisi jokseenkin ahdistuneeksi, tahtoisin huomauttaa että nukkuminen on kivaa.
VastaaPoista